Vihreä väri on etelän loman jälkeen erityisesti ilahduttanut runsaudellaan ja luonto vehreydellään.
Juhannuskukkia mökin pirtin pöydällä, ei enää tyynyn alla kuin nuorena tyttösenä seitsemästä tienhaarasta kerättynä.
Jossain välissä on tainnut sataakin. Poimulehden poimut ovat ottaneet pisarat syleilyynsä.
Tulipahan runollista tekstiä näin runon päivänä .
Mitäpä väriä vihreä ei kaipaisi rinnalleen niin paljon kuin vastaväriään punaista.
Kauniita vanhan rosan sävyjä löytyy pika-askartelusta, kranssi odotti ovella koristeitaan.
Olen kierrätyksen mestari? Ensin ruusut ovat ilahduttaneet tuoreina noin kymmenen vuotta sitten, sen jälkeen keittiön kaapiston päällä kuivina maljakossa, nyt siivouksen yhteydessä pääsivät kunniapaikalle juhannuskranssiin ovelle.
Meilläpäin ei poltettu kokkoja, silti
näin silmissäni punaista koko juhannustienoon, niin...
...kuva ei selittelyjä kaivanne.
Onkohan tämä blogi vai hisgi, kesäpäivän tasaushan oli jo tovi sitten?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti