Kotilaiskan kuukausihaaste

Tammikuun runokortti olikin jo puolivalmiina, kun haaste ilmestyi.

Joulukalenterin tahtiin tottuneena tekaisin vanhasta joulukortista pohjan, siitä olikin helppo jatkaa, tai ei ihan helppo, luomisen tuskaa siinä vähän koettiin. Toivottavasti kaikki tarpeellinen?

Pohja siis vuosikymmeniä vanha joulukortti.
Kertokoon tuo sydänrivi vaikka sydäntalvesta.
Tuon T:n löysin, tallessa Kansalaisopiston Bigshot-tai joku-kurssilta.
Siihen lennähti RATSU MAASST. Vähän alkuharjoitusta, jos eksyy Pyhäpähkinään (Kotilaiskan vinkki).

Olin jo ajatellut äitini muistamaa Vuodenajat runoa ja kuinka ollakaan Manumiinan haastetta lukiessani kirjoitan sen tähän.


Mä olen tammikuu, mua moni kammoksuu, 
kun olen ankara.
Mä syntynyt oon Lapin tuntureilla.
Mua huurrekehdossansa puhuri tuuti öillä myrskyisillä.
Kun valmistuin, 
niin yllen puin, 
mä vaipan valkoisen,
ja jäisin kengin, 
mä kuljin Suomen saloillen.
Kun siellä hengin, 
puut hohdon saivat valkoisen.

Saavuin suoden, 
uuden vuoden,
ystävyyden lämpimyyttä, 
etsikää, 
niin ei kammoksuta, 
talven hanki,  jää.

Tekijä tuntematon, äitini on kirjoittanut sen ylös 17.11.1991. Oletan äidin oppineen sen koulun lukukirjasta.
.