Tilkkutäkki

Tilkkutäkki

Tällä tilkkutäkillä osallistun Inspiration inspis-haasteeseen, jossa 
pitäydyttiin yhdessä värissä.

Tämäkin on tikattu siitä jo aiemmin mainitsemastani esitteestä.
Napitkin olen saanut ystävältäni.

Ei ihan täkkikokoa vaan kortti.

Kotilaiskalta saamani kukkaset sointuivat hyvin väreihin.
Luonnossa kortti on lilaan vivahtavampi.

"Lanka" on tosin maksanut.

Ei maksa mitään, second

Villivarsa bambumetsässä

Totta puhuen toi hevonen on saattanut maksaa jotain, mutta kun se niin halusi juoksemaan tuonne bambuviidakkoon, joka on "tikattu" vanhasta Marimekon kangasesitteestä (2004), joka ei kyllä maksanut mitään.
Loppiaisena tein näitä "tilkkutöitä" ja ne vei kyllä ihan mukanaan.

Ekat kukat

...itsekierreltynä vapaalla kädellä piirretyn mallin mukaan.

Tämä kortti oli alunperin tarkoitettu vaalee kortti haasteeseen, mutta tää Kortiston kukka-juttu ennähti ensin.
Pohjalla maalaamani sinivuokkokortti.

Ihan pöllö!

Heti muistin pöllöni

Leila -mumman haastetta lukiessani.
Olen piirtänyt tämän muutama vuosi sitten lähihoitaja-ylioppilaalle.


Tämä on korttikokoa. Olen välillä vähän hukassa, että ATC- vai kortti vai mikä vaan:)

Jouluaattona...

..laulun sanat

"Aamu vasta hämärtää,

illalla on joulu,

lahjoja ei äiti nää, 

eikä kerro tyttö nää

ennenkuin on joulu".

Sanat ovat Alli Nissisen.

Tämän laulun hyräilyyn sain herätä lapsena jouluaattoaamuna. 

Tänä jouluna piirsin aiheesta kortin.

Kotilaiskan kuukausihaaste

Tammikuun runokortti olikin jo puolivalmiina, kun haaste ilmestyi.

Joulukalenterin tahtiin tottuneena tekaisin vanhasta joulukortista pohjan, siitä olikin helppo jatkaa, tai ei ihan helppo, luomisen tuskaa siinä vähän koettiin. Toivottavasti kaikki tarpeellinen?

Pohja siis vuosikymmeniä vanha joulukortti.
Kertokoon tuo sydänrivi vaikka sydäntalvesta.
Tuon T:n löysin, tallessa Kansalaisopiston Bigshot-tai joku-kurssilta.
Siihen lennähti RATSU MAASST. Vähän alkuharjoitusta, jos eksyy Pyhäpähkinään (Kotilaiskan vinkki).

Olin jo ajatellut äitini muistamaa Vuodenajat runoa ja kuinka ollakaan Manumiinan haastetta lukiessani kirjoitan sen tähän.


Mä olen tammikuu, mua moni kammoksuu, 
kun olen ankara.
Mä syntynyt oon Lapin tuntureilla.
Mua huurrekehdossansa puhuri tuuti öillä myrskyisillä.
Kun valmistuin, 
niin yllen puin, 
mä vaipan valkoisen,
ja jäisin kengin, 
mä kuljin Suomen saloillen.
Kun siellä hengin, 
puut hohdon saivat valkoisen.

Saavuin suoden, 
uuden vuoden,
ystävyyden lämpimyyttä, 
etsikää, 
niin ei kammoksuta, 
talven hanki,  jää.

Tekijä tuntematon, äitini on kirjoittanut sen ylös 17.11.1991. Oletan äidin oppineen sen koulun lukukirjasta.
.

EMM-haaste

Tämän kortin tein jo viime vuonna!

Löysin ihania kuvia sisältävän lehden eräästä kaupasta ja vähän sillä silmällä ahdoin sen laukkuuni, että tätä saatetaan tarvita. Tää on itselleni muistutukseksi painonhallinnasta.

Kuva kaipasi jotain piristystä ja äsken löysin siihen Kotilaiskalta saamastani tarra-arkista just sopivan naaman. Tattista vaan!