Maatuskat...

...matkailumessuilla ja EMM # 4.                          

Pohja vanhasta Neuvostoliitto-aikaisesta taskukalenterista, teksti Matkalehden mainoskirjeestä ja maatuskat jostain kulkeutuneesta aikakausilehdestä.

Kaamos...

...on väistynyt valon tieltä, tänään.
Niinpä korttini sopii hyvin päivän teemaan.

Kuva on lämmitysöljymyyjän kortti vuosikymmenien takaa.

Ihastuin kuvaan oikopäätä ja tiesin heti aiheenkin.

Vanhasta almanakasta tekstiä ja tietty postimerkki.

 Siellä se valo tänään on pilkahtanut tunniksi.



Ja haaste meinaa unohtua, Tuiren EMM #3.
Kiitos postista, taiteellinen,  upea ATC-kortti!

Pitsipaperinukke

Puin tämän ensimmäisen paperinukkeni pitsimekkoon.

Nimikin on hieno, Margareetta.

Olen saanut lahjaksi joskus 50-luvun lopussa,

tottakai tallessa vielä.

Tämä osallistuu pitsikorttihaasteeseen http://itsallaboutthevintagechallenge.blogspot.fi/2012/12/34-pitsiunelma-lace-dream.html
 Kortti on vaihteeksi nuken muotoinen.

Hiihtokuu

Tämän hiihtäjän ilme kertonee kaiken, kuinka ihanaa hiihto voi olla.


Vanhan joulukortin osa pohjalla, hiihtäjä löytyi pakettikortista, jonka maankuulu Kari on piirtänyt, tupsun tein minä.

Lapin hiihtokausi on pidempi.
Vanha joulumerkki, joita myytiin aikoinaan jonkin keuhkojärjestön hyväksi.

Tämäkin on haastekortti Manumiinan uudet sivut

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,

kun riemu on rinnassansa,

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,

kun hanki on hohtava alla,

kun taivas kirkasna kaareutuu -

mut hauskempi hiihtää, kun ruskavi puu,

tuul´ ulvovi, polku on ummessa

ja tuisku on taivahalla.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,

kun ystävä häll´ on myötä,

kun latu on aukaistu edessään -

mut parempi on hiihdellä yksinään,

tiens´ itse aukaista itselleen

ja yksin uhmata yötä.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,

kun tietty on matkan määrä,

kun liesi viittovi lämpöinen -

mut sorjempi, uljaampi hiihtää sen,

joka outoja onnen vaiheita käy

eikä tiedä, miss´ oikea, väärä.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,

kun riemu on rinnassansa,

kun toivo säihkyvi soihtuna yöss´-

mut käypä se laatuun hiihtää myös

hiki otsalla, suurissa suruissa

ja kuolema kupeellansa.

Eino Leinon Hiihtäjän hyräily

Mansikoita...

Aika puhua, aika kastella, aika katsella.

Tällä osallistun Sarah Kay-haasteeseen.

 Kotilaiskan pussista löytyi tämä kuva, joka pelasti minut.
Toivottavasti löytyy ne jutut, mitä pitikin.

Lapsuusmaisema...

..yöllä ja päivällä

Tämän näköisen kortin olin mielessäni ajatellut Kotilaiskan haasteeseen. Lumihiutalerivistöt olivat kuitenkin kadoksissa ja se aiheutti sitä luomisen tuskaa, mistä mainitsin, kun tein sen jo aiemmin julkaisemani kortin.
Näissä kuitenkin samoja aineksia, T-kirjaimet ja muut, joten laitetaan näytille.
P.s. Yökuva tuli ihan vahingossa, kun tulostin kuvan mustavalkoisena.

Ehkä nämä kuvaavat tuon jo aiemminkin julkaisemani runon henkeä.

Mä olen tammikuu, mua moni kammoksuu, 
kun olen ankara.
Mä syntynyt oon Lapin tuntureilla.
Mua huurrekehdossansa puhuri tuuti öillä myrskyisillä.
Kun valmistuin, 
niin yllen puin, 
mä vaipan valkoisen,
ja jäisin kengin, 
mä kuljin Suomen saloillen.
Kun siellä hengin, 
puut hohdon saivat valkoisen.

Saavuin suoden, 
uuden vuoden,
ystävyyden lämpimyyttä, 
etsikää, 
niin ei kammoksuta, 
talven hanki,  jää.

Iso ja pieni ilo

Iso ilo (kortti)

Pikku ilo (atc)

Nämäkin tilkkuilut on siitä Marimekon lehdestä.
Kortit tein jo lopppiaisena, ilotulitus oli paremmin muistissa.

Ilotulitus kaupungin yllä.


Osallistun näillä haasteeseen http://sumatiketopela.blogspot.fi/